KANTAISÄ ABRAHAM PÖLKKI

 

 Abrahamin tie Perhosta -->

Kurkijoen Pölkkien kantaisäksi nimetty Abraham polveutui Perhon Nuoren Mustamaan Pölkeistä (kuvio 1.).

Abrahamin isä Juho Juhonpoika joutui nälkävuosien aikaan taloudellisten vaikeuksien johdosta luopumaan isännyydestä ja osuudestaan Perhon Nuoren Mustamaan tilaan. Perhe vaelteli tilasta luopumisen jälkeen Karjalassa, mm. Kurkijoella. Ilmeisesti etsittiin uutta toimeentulon mahdollisuutta. Matkallaan perhe joutui susilauman ahdistamaksi. Minkäänlaista ampuma-asetta ei ollut vaan Abraham joutui kirveellä huitelemaan päälle käyviä susia.

Perheen äiti kuoli matkan aikana Valkjärvellä 17.4.1868 ja muut palasivat takaisin entisille asuinsijoilleen. 

Perhosta Abraham kuitenkin otti muutamaa vuotta myöhemmin (1873) muuttokirjan Kurkijoelle. Suuresta samaa tilaa asuvasta sukulaisparvesta jonkun täytyi aina tyytyä pienempiin oloihin tai lähteä etsimään toimeentuloa muualta. Abrahamin isän veljen ja setien sukua on ollut Nuoren Mustamaan tilalla ajoittain varsin runsaasti. Abrahamin lähtö omille teilleen sukuhaaran tilalta osoittanee myös määrättyä itsenäisyyttä ja halua tulla toimeen omilla ansioilla.

Uusista mahdollisuuksista Kurkijoella oli varmasti kuultu jo Perhossa ja tiedettiin eräiden ruotsinkielisten jo ottaneen tavaransa ja muuttaneet Kurkijoen Sorjoon, josta he olivat saaneet erämaata edullisesti raivattavakseen von Etterin laajoista tiluksistaja lupauksen lunastaa tilat omakseen kymmenen vuoden kuluessa. Luultavasti siksi Abrahamkin hakeutui samoille maille. On myös ollut 1870 tiedossa, että valtio osti konkurssiin ajautuneen von Etterin omistuksessa olleen Kurkijoen hovin maat. Abrahamin matka Kurkijoelle tapahtui varmasti työn merkeissä. Ruoka ja muu toimeentulo piti ansaita työllä. Abrahamin tiedetään matkanneen ensin Iisalmeen ja sieltä sittemmin Parikkalaan. Useat Sorjoon pyrkineet pohjanmaalaiset kiersivät jostain syystä Parikkalan kautta. Abrahamilla on saattanut olla jotain yhteyksiä jo etukäteen Sorjon ruotsalaisiin. Parikkalan tiedetään olleen myös Sorjon ruotsinkielisten nuorten käyntipaikka huvittelun ja muidenkin syiden johdosta.

Abraham tapasi Beata Pitkäsen oleiltuaan jonkin aikaa Parikkalassa. Suhteen seurauksena syntyi 1875 Taneli ja Abraham muuttikin Beatan isoisän lampuoti Taneli Pitkäsen entiselle tilalle Jaakkiman Ihalanojan taloon n:o 12. Omistaja oli kuollut 1868 eikä tilalla näytä olleen suoraan alenevassa polvessa miespuolista jatkajaa. Taneli Pitkäsen tytär Saara, Beatan äiti (vihitty 1862 Matts Jantusen kanssa) lienee viljellyt miehensä kanssa tilaa ainakin jonkin aikaa Saaran isän jälkeen. Abraham eleli Beatansa kanssa tilalla vuosina 1876-1882.

Talon Ihalanoja 12, johon Abraham muutti vuonna 1876, omisti myöhemmin lahjoitusmaiden kauppakirjatietojen mukaan 16.12.1890 Matti Jaakobinp. Pitkäsen leski Eeva Anderssdr. Matti Pitkänen lienee ollut Beatan kaukaisempi sukulainen. Tila on kirkonkirjoista päätellen kuitenkin vaihtanut omistajaa pian Matin kuoleman jälkeen. Leski tai perikunta on myynyt tilan. Vuoden 1890 alkupuolella tilalla asui vielä nuorehkoja Pitkäsiä. Tila lienee sittemmin ollut vuokralla, sillä 1897 huhtikuussa Elias Savolainen puolisoineen on merkitty tilalle. Ainakin jo 1889 huhtikuussa Savolainen-nimiset asuttivat tilaa. Todennäköisesti samaa sukua olevat veljekset Savolainen omistivat tilan sotien välissä 1944.

Ihalanojan puolella oleva Seulamäki-niminen paikka, jossa on rek. nro 12, lienee ollut talo, johon Abraham tuli vuonna 1876.  Kun entisiä lahjoitusmaita  1880-luvun alussa ruvettiin myymään talonpojille ja muille halukkaille, lähti Abraham Täältä Abraham muutti 1882 lopulta Perhosta ottamansa muuttokirjan mukaisesti perheineen Kurkijoelle. Abraham osti itselleen tilan  n:o 3 Kurkijoen Pohjiin kylään kuuluneesta saloalueesta, aivan Sorjon kylän rajalta.  Kurkijoki kylästä kylään kirjassa Abrahamin tilan on katsottu kuuluneen Sorjon kyläkokonaisuuteen. Abraham siis tavallaan palasi esi-isiensä pitkään aukottomaan talollisten ketjuun.

--->  Kurkijoelle 

Abraham lienee joutunut saman vaikean tilanteen eteen kuin lahjoitusmaakauden jälkeen monet muut talonpojat. Kurkijoen historian (IV) mukaan talonpojat olivat nyt (lahjoitusmaiden jaon jälkeen) tulleet valtion lampuodeiksi. Koska raha tuona aikana oli hyvin tiukalla, ei kuoletusmaksujen suorittaminen ollut niinkään helppoa. Syitä oli lukuisia ja niitä voi mainitusta lähdeteoksesta tutkia tarkemmin. Taloudellinen elpyminen kuitenkin alkoi ja muutamassa vuosikymmenessä olot, erityisesti Karjalassa uudistuivat kokonaan.

Abraham omisti perukirjan mukaan kuollessaan 1922 aivan Sorjon rekisterikylän kyljessä Pohjiin kylän rekisterialueella olleen talon ja ilmeisesti pienen metsäpalstan Otsanlahdessa.

 Lähinnä metsää käsittävän tilan hän oli saanut valtion maista. Hän raivasi peltoa peruskartasta päätellen muutaman hehtaarin. Metsää lie ollut hieman enemmän. Tila Pölkki RN:o 3:2 on sijainnut Ruotsalaiskylän lähellä, noin kilometrin päässä ruotsalaisesta koulusta Sorjosta Salokylälle vievän tien varressa.  Taloudelliset syyt ovat ehkä kannustaneet Abrahamia perustamaan tilan ja raivaamaan metsästä peltoa. Puukauppa oli vauhdissa 1900 tienoilla ja raivausalueen puiden myynti on kattanut huomattavan osan rakentamiskustannuksista.

 Tilan koosta ei ole tietoa. Abrahamin ammatiksi on toisinaan kirjattu talollinen ja toisinaan mökkiläinen.

Abrahamin tilalla on muistitietojen mukaan sijainnut suuri kivinavetta. Talon ja suuren navetan kivijalan rauniot on löydetty maastosta läheltä sitä paikkaa, jossa Abrahamin talon on päätelty olevan.  Lapsia Abrahamille ja Beatalle siunaantui kaikkiaan 12, joista osa kuoli lapsena tai nuorena. Poikia eloonjääneistä oli 6 ja tyttäriä 3. Perhe sukukaaviona.

Abrahamin perunkirjasta kävi selville, että Abraham ja Beata omistivat tilan edelleen Abrahamin kuoleman aikoihin 1922.  Tila oli syytinki-sopimuksella siirtynyt Matin, Onnin ja Akselin hallintaan. Sukulaisten kertoman mukaan Akseli viljeli tilaa perinnön jakoon eli tilan myyntiin asti.  Tilan osti Daniel Kosonen  Abrahamin perikunnalta 1936. Tupa on ollut punaiseksi maalattu muutaman huoneen talo.

Abrahamista on toinenkin petojuttu. Hän oli mukana kaatamassa Sorjon viimeistä karhua. Tapaus on kerrottu monissa Sorjon ruotsalaisia käsittelevissä kirjoituksissa. Tarina on varmaankin totta. Karhun uskaltautui lopulta tappamaan kirveellä David Björklund ja karhun kanssa paininut Kronqvist pelastui. Kyseessä oli Sorjon ruotslaiskylää koskevien lehtietojen mukaan Matts Kronqvist, isokokoinen Voima-Matiksi ("Starke Matts") kutsuttu henkilö. Tämän nimistä henkilöä ei kuitenkaan esiinny Kurkijoen väestötiedoissa. Sen sijaan Teerijärveltä Kurkijoelle muuttanut Anders Kronqvist mainitaan Toiviaisten sukuhistoriassa karhun kanssa painijaksi.

Seuraava kummitustarina Abrahamin talosta on kirjoitettu Kurkijoen Sorjossa asuneen Kososen perheen erään jäsenen kanssa käydyn puhelinkeskustelun perusteella. 

 Kukaan Abrahamin lapsista ei halunnut jatkaa tilan viljelyä eikä kukaan lunastaa tilaa itselleen. Tila oli Abrahamin kuoltua 1827 ollut perikunnan hallinnassa. Jälkeläisillä oli kaikilla jo oma toimeentulo ja omat tilat. Daniel Kososen suvussa on kuitenkin kerrottu tarinaa, että osto-haluttomuus johtui siitä, että huhujen mukaan tilalla kummitteli. Kosonen oli sanonut, että hän ei pelkää ja oli ostanut tilan.

Huhujen asemesta Kososen suvussa on kerrottu Danielille tapahtuneen seuraavaa: Jo ensimmäisenä yönä oli yläkerran ikkuna kolahtanut ja lentänyt auki. Seuraavaksi yöksi ikkuna oli huolellisesti teljetty kiinni. Se ei ollut auttanut vaan sama oli toistunut ja ikkuna sälähtänyt rikki. Daniel oli tunnettu puutyötaidoistaan, hän olikin tehnyt uudet pokat, lasittanut ja laittanut paikoilleen. Tämäkään ei ollut auttanut, ikkunan poka oli irronnut ja räiskähtänyt säpäleiksi alas pihalle. Seuraavaksi Daniel oli uusinut ikkunan karmeineen päivineen. Kun sekään ei ollut kestänyt tuntemattomien voimien myllerrystä, pengottiin syyn etsinnässä koko yläkerta läpikotaisin. Sieltä oli tarinan mukaan löydetty jonkinlainen noitapussi, jossa oli yrttejä ja taikuuteen liittyviä esineitä. Pussi hävitettiin polttamalla. Kummitustapahtumat loppuivat sen jälkeen.

Abrahamin puoliso Beata

Beata Pitkäsen äiti oli Saara Tanelintytär. Hänen 23.2.1862 vihitty miehensä oli Mats Raguelinpoika Jantunen, s. 26.1.1844. Molemmat on merkitty taloon Ihalanoja 12. Beatan isästä ei ole tietoa. Beata on ollut avioton lapsi, joka on merkitty kirkonkirjoissa äitinsä Saaran nimiin. Sukulaisten muistitietojen mukaan Beata on ollut erityisen huolehtivainen ja osallistunut talouden parantamiseen. Erikoisuutena mainittakoon, että hän keräsi muurahaisen munia ja myi niitä apteekille.

 

Etusivulle