Abrahamin jälkeläisistä Kurkijokelainen suku

 

 

Perhosta 1875 Jaakkiman Ihalanojalle saapunut Abraham ja hänen jälkeläisensä ovat oiva esimerkki siitä, miten toisen heimon alueelta saapuneen henkilön ja paikallisesta heimosta olevan puolison jälkeläiset sulautuvat ja sopeutuvat vähitellen uuden tulo- ja asuinalueen valtaväestöön. Geneettinen muutos on tietenkin suurempi kuin pitkään samalla alueella asuneen väestön osan sisällä muodostuvien perheiden osalta tapahtuu. Geneettinen tasaantuminen sinällään saattaa kestää pitkäänkin. Yllättävää on kuitenkin tapa-, työ-, puhe-   ja muu kulttuurinen sulautuminen ja sopeutuminen paikallisväestöön jopa 1-2 jälkipolven aikana. Uusi sukupolvi juurtuu henkisesti juuri siihen maaperään, maisemaan ja alueeseen, jonne se on syntynyt ja jossa on nuorena elänyt.

Abrahamin osalta omat kulttuuriset ja sukutaustan kytkennät hiipuivat ilmeisen ohueksi napanuoraksi etäisyyden ja oman lähisukunsa harvenemisen johdosta. Joitakin henkisiä sidoksia tai heimokaipuuta Abrahamilla kuitenkin lienee ollut pohjalaisiin, koska hän hakeutui Sorjon ruotsalaisasutuksen kylkeen, perusti sinne tilan ja ilmeisesti piti naapureihin yhteyttä. Edellisessä asuinpaikassa Pohjiin kylässä kurkijokelaisasutus saattoikin tuntua hänestä liian vieraalta.

Abrahamin puoliso oli Jaakkiman Ihalanojan Pitkäsiä, karjalaista sukua. Abrahamin ja Beatan jälkeläiset olivat siten puolittain karjalaisia. Tanelia lukuun ottamatta muut asuivat Kurkijoella. Puolisoiden kautta kurkijokelaista verta on Abrahamin jälkeläisiin tullut 2. sukupolvessa Juho Edwardin, Aina Alinan ja muutoin karjalaista Tanelin, Otto Abrahamin ja Akseli Alfredin lapsiin. Tanelin lasten Toivo Aleksanterin ja Anna Albertiinan puolisot olivat kurkijokelaisia, joten 3. polvessa lisääntyi kurkijokisuus tältä kannalta katsoen. Jaakkiman Huhtervussa (myöh. kuului Lumivaaraan) asunutta Tanelia ja hänen tytärtään Edla Matildaa lukuun ottamatta kaikki muut Abrahamin 1. ja 2. sukupolven jälkeläiset asuivat Kurkijoella ennen sotia ja sotien välissä. Tanelin lapset Toivo ja Anna muuttivat Kurkijoelle 1920-luvun loppupuolella. Abrahamin tyttären Amanda Marian poika Kaarlo Grenfors muutti sotien välissä Savoon.

Jo 1. jälkeläispolvessa oli omaksuttu karjalaisia tapoja, Kurkijoen murretta ja ruokaperinteitä. Suku oli siis varsin vahvasti muuttumassa veren perinnön sekä ympäristön, alueen luonnon, paikallisten tapojen ja kulttuurin vaikutusten johdosta kurkijokelaiseksi. Luonnon vaikutus on uskomattoman suuri. "Puoliksi pohjalainen" Toivo Pölkki esimerkiksi, asutettuna Mellilään, ei koskaan yli 30 vuoden asumisen jälkeen, sopeutunut laajan peltoalueen näkymiin ja varsinkaan talvella puhaltaviin tuuliin. Hän toivoi paluuta Kurkijoelle viimeiseen asti.

Evakoiksi joutuminen keskeytti  Pölkkien "etabloitumisen" Kurkijoelle ja sulautuminen muun heimoisiin alkoi 3. jälkipolven kohdalla yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Pääosa tästä sukupolvesta, josta useimmat ovat syntyneet Kurkijoella, on kuitenkin perimältään, juuriltaan, mieleltään ja tavoiltaankin vahvasti kurkijokista. Karjalaisia sukujuuria voi tutkia täältä.

Kurkijoen Pölkkien suku, 3. ,4. ja 5. sukupolvi, on nyt täysin hajallaan pitkin eteläistä Suomea. Heidän toimistaan riippuu olennaisesti se, voidaanko 10-20 vuoden jälkeen enää puhua Kurkijoen Pölkeistä tai kurkijokelaisuuden säilymisestä.

 

 

Etusivulle