Sotien vaikutus Kurkijoen sukuhaaraan

Kurkijoen Pölkkien kantaisä Abraham, hänen perheensä ja jälkeläisten perheet elivät ennen sotia pääosin kaikki suppealla alalla Kurkijoella lähinnä Sorjon ja Alhon kylissä. Vain Taneli ja hänen tyttärensä Edla Matilda olivat Jaakkiman, sittemmin Lumivaaran seurakunnaksi erotetulla alueella. Tanelin perheestä Toivo ja hänen sisarensa Anna olivat muuttaneet 1928 -1930 tienoilla Kurkijoelle. Hieman ennen sotia Amandan poika Kaarlo Grenfors osti oman tilan Tuusniemeltä. Liikkuvan työnsä takia hän oli siirtynyt Abrahamin ydinperheen piiristä jo varhemmin muualle.

Kahden evakkomatkan, kurkijokelaisten asuttamisen (Loimaalle ja lähikuntiin) ja eräiden perheiden omatoimisen tilan oston seurauksena Pölkkien sukukunta joutui erilleen toisistaan. Kurkijoella vallinnut varsin tiivis sukuyhteys ja perheiden keskinäinen läheisyys hajosi. Etäisyydet sukulaisten kesken kasvoivat ja sukutapaamiset vähenivät merkittävästi.

Siirtolaisten asuttaminen merkitsi myös ammattirakenteen asteittaista muutosta. Ne, joilla oli jo Kurkijoella pääammattina maatalous, saivat asuttamisessa elinkelpoisemmat tilat kuin ne, joiden ammatti oli pääasiassa jokin muu ja maatalous vain sivuammatti. Jälkimmäisillekin turvattiin asutustoiminnassa asunto. Aikaisemman ammatin jatkaminen ja varsinaisen toimeentulon täydentäminen jäi siten sivutoimisilta pitkälti asianomaisten oman toiminnan varaan. Tämä koski monia Pölkkien suvun rakennustaitoisia kirvesmiehiä ja yrittäjiä. Toki työtä riitti sotien jälkeen kaikille, mutta lähtökohdat muodostuivat hieman erilaisiksi sotia edeltäneeseen aikaan verrattuna. Kaikkia rasittivat tietenkin tilojen ja asuntojen kahteen - kolmeen kertaan rakentaminen, koneiden ja kaluston sekä koti- ja käyttöomaisuuden menetykset, joita korvaukset vain osittain kattoivat. Koko elämä oli aloitettava välillä ikään kuin uudelleen. Se vaati kaikilta vahvaa henkistä tahtoa.

Maatalouden nopea kehitys teki pienistä siirtolaistiloista hyvin pian sellaisenaan elinkelvottomia. Aluksi tämä näkyi jo 1950-luvulta lähtien siinä, että osa perheenjäsenistä joutui hakeutumaan suoraan tai koulutuksen kautta muihin ammatteihin. Tämä tietenkin lisäsi entisestään varsin merkittävästi suvun jäsenten hajaantumista toisistaan. Osalla pienistä ja keskikokoisistakin siirtolaistiloista oli Varsinais-Suomessa ja myös muualla Suomessa 1980- ja 1990- luvulla melkeinpä murheellinen loppu. Jatkajien puutteessa koko tila tai pellot myytiin lisämaiksi. Joku talo jäi vapaa-ajan asunnoksi ja osalla toiminta jatkui kituen ja rakennukset ränsistyen. Toki elinvoimaisia tilojakin kehittyi siellä, missä tilaan oli mahdollista saada lisämaata pellon varsin korkeasta hinnasta huolimatta. Vahva talonpoikaisuus, joka oli aukottomasti jatkunut Perhon kantaisistä, "tamppikauloista", läpi historian, katkesi lopullisesti monien Kurkijoen kantaisän Abrahamin jälkeisten sukuhaarojen osalta. 

Seuraava sivu